perjantai 13. maaliskuuta 2015

Mind full of ..

Siis mindfullnessiä. Jos en vaan aattelis mitään? Pitää ittensä pirun kiireisenä, niin, että taju kankaalla makaa illat haistellen karvalankamaton eri aromeja. Ei ehdi aatella, ei ehdi tuntea. Hirveen hyvä. Ollaan melkein siinä, missä olin ennen näitä vuotoja.

Alkuviikosta otin riskin erään nuoren herran kanssa. Löin nämä korttini pöytään. Tiesin, että jotain ässiä silläkin on hihassa, en vaan tarkkaan tiennyt mitä. Ja kappas kehveliä, se iski värisuoran pöytään. Mutta sanotaanko, etten ole ikinä nähnyt niin hyvin pelattua kättä. En ikinä yhtään 14-vuotiasta, joka olisi kävellyt itse sossuun ja sanonut että nyt riitti jumalauta. Mulle ei olisi tullut tuon ikäisenä mieleenkään. Rohkeutta, tinkimättömyyttä, sisua.

Katoin taas Pullopostia lapsuudesta. Liekö Rovaniemen murre, mutta Pia-Sofian tarina liikutti kyyneliin. Hän mietti tarinassaan anteeksipyynnön merkitystä. Että äiti oli raittiina, muttei pyytänyt anteeksi. Ehkä sitä samaa olin minäkin odottanut, ja nyt mahdollisuudet siihen ovat menneet. Pia-Sofia kertoi myös siitä työstä, jonka oli tolkkuuntumiseensa eteen tehnyt. Ja se kosketti. Että joku muukin joutuu taipumaan sen edessä, ettei ihan itse selvinnytkään.

Toiset tajuaa 14-vuotiaina, toiset oottaa 34-vuotiaiksi.


lauantai 7. maaliskuuta 2015

Peto on irti

Minulla on alkoholistiveli. Hänen takiaan pidämme yhä puhelimia kiinni öisin. Vaikka hän raitistuikin jo kolme vuotta sitten.

Toissapäivänä kuvailin veljeni uutta, raitista elämää ylpeänä. Aiemmin en juuri veljestäni kertonut. Asuimme samassa kaupungissa, mutta emme vieraileet toistemme luona. Nykyisin minulla todella on veli, ei sitä kiusallista perheenjäsentä enää. Minulla on aito, hyvä suhde veljeen. Nyt voin luottaa häneen ja voin kertoa elämäni asioista niin, että tiedän hänen kuuntelevan. Ja mielelläni nykyisin vastaan puhelimeen hänen soittaessaan. Tämä kaikki on uutta ja hienoa.

Paitsi eilen se oli taas ryyppäämässä.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Lose control of your life

Take control! Take control of your mind, your body and your soul.

 https://www.youtube.com/watch?v=TKdWTr_Iv0w

Alkoholistien Aikuiset Lapset sanovat, että eläpä kuule kuuntele DJ Boboa. Ja häneltä olen tähän saakka lainannut kaikki elämänohjeeni! 

Elämä on hallitsematonta. "Elämämme on hallitsematonta näennäisestä itseriittoisuudesta huolimatta. Sosiaalinen asema tai pakonomainen itseluottamus ei ole samaa kuin toipuminen." "Kontrolli oli selviytymistapa, joka piti meidät turvassa ja hengissä toimintahäiriöisissä kodeissamme."

Kävin eilen psykologilla. Hän tahtoi muistuttaa minua, että minulla oli asiat hyvin, ettei varmaan tarvinnut edes pelätä. Mitähän sanoin viimeksi, kun annoin sellaisen kuvan? En halua velloa itsesäälissä, mutta en myöskään aio vähätellä kokemuksiani. Se tunnepakka, mikä lävähti pöytään, antoi mielestäni ihan selkeät kortit, että nyt näitä asioita pitää yrittää tajuta.

Tuo kontrolli iskee minuun, tunnistan sen itsestäni. Se esiintyy minulla haluna kontrolloida ihmissuhteita. Olen vaativa, ehdoton.. Ihan hyvä yrittää vähän höllätä. Aika hankalaa kuitenkin, koska tuo ajatus tuntuu henkilökohtaiselta arvostelulta, uhkalta.

Viime aikoina on yhteisössäni tapahtunut elämän hallitsemattomuutta, jonka edessä on minutkin lyöty polvilleen.

Jumala suokoon meille tyyneyttä
hyväksyä asiat,
joita emme voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa, mitkä voimme
ja viisautta 
erottaa nämä toisistaan.

p.s. nyt muuten olen vasta tajunnut, miksi Pullopostia lapsuudesta on sellainen ohjelma, kuin on. Nehän ovat selviytymistarinoita. Heidän kipukohtansa ovat jo paljon lieventyneet. Heidän elämänsä esitetään nyt tyynenä ja hyvänä. Toki. Mutta siitä prosessista, toimintahäiriön typistämisestä, ei ehkä ole kerrottu tarpeeksi. En ainakaan usko, että olen se ainoa AAL-lapsi, joka kipuilee. No en tiiä. Ei nyt tule ajatus mielestä ulos.