Olikohan Mummo kevätihminen? Muistojeni Mummolassa on kevät. Pikkulinnut laulavat leppeässä tuulessa kahisevissa korkeissa koivuissa. Niiden lehdet ovat niin tuoreet, että aurinko paistaa niiden läpi ja luo vain keveitä varjoja. Koivunrunkojen mustat ja valkeat erottuvat vastakohtaisina keveästä ja valoisasta. Kevät tuoksuu ja on aamu. Miten vertauskuvallista. Nyt, kun Mummola on myyty ja isän viimeisetkin tavarat jaettu.
Tässä ovat Mummon ja Papan adressien nauhat. Vieläkö niitä adresseja olisi pitänyt säilyttää? En tuntenut isovanhempiani muistaneita ihmisiä.
Olen saatellut loputkin isän tavaroista viimeisille matkoilleen. Tilley-lamput menivät ystävälle, eriparitassit yläkoulun kuvaamataidonopettajalle ja roskasäkillinen lakanoita, pyyhkeitä ja verhoja alkoholistiasuntolan väelle jaettavaksi. Varastoon jää laatikollinen rakennuspiirroksia, isäni elämäntyö. Laatikollisen paperia purin paperinkeräykseen. Mukana oli asiakirjoja, jotka työnantaja olisi varmaan halunnut säilyttää, tai heidän olisi pitänyt säilyttää. Sori aboud dat.
Suurin osa tavaroista olisi pitänyt jättää jo vuosi sitten isän asuntoon. Mutta kun olin raapinut pussillisen "tärkeitä papereita", ei asunnosta oikein ollut mukaan otettavissa mitään. On syytä palata katsomaan tämän blogin taustakuvaa. Ei sieltä voinut ottaa mitään. Kuitenkin oli tunne, että ihmisen elämästä täytyy jäädä muutakin käteen. No, eipä kyllä jäänyt. Heitin pois ne ampumaseuran säännötkin. Niiden mukaan seeuran jäsen voidaan erottaa, jos hän käyttää aseita toisten uhkailuun tjsp. Erotettiinkohan isä seurasta?
Talteen pistin Mummon verenpainekortin. Siinä yläpaineet huitelevat reilusti yli kahdensadan, paras tulos 221. En varmaan ihan Mummon lukemiin päässyt, mutta tavaroiden tonkiminen nosti muistoja viime vuodelta. Ne haisevat yhä sille asunnolle.
