Minulla on alkoholistiveli. Hänen takiaan pidämme yhä puhelimia kiinni öisin. Vaikka hän raitistuikin jo kolme vuotta sitten.
Toissapäivänä kuvailin veljeni uutta, raitista elämää ylpeänä. Aiemmin en juuri veljestäni kertonut. Asuimme samassa kaupungissa, mutta emme vieraileet toistemme luona. Nykyisin minulla todella on veli, ei sitä kiusallista perheenjäsentä enää. Minulla on aito, hyvä suhde veljeen. Nyt voin luottaa häneen ja voin kertoa elämäni asioista niin, että tiedän hänen kuuntelevan. Ja mielelläni nykyisin vastaan puhelimeen hänen soittaessaan. Tämä kaikki on uutta ja hienoa.
Paitsi eilen se oli taas ryyppäämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti