https://www.youtube.com/watch?v=TKdWTr_Iv0w
Alkoholistien Aikuiset Lapset sanovat, että eläpä kuule kuuntele DJ Boboa. Ja häneltä olen tähän saakka lainannut kaikki elämänohjeeni!
Elämä on hallitsematonta. "Elämämme on hallitsematonta näennäisestä itseriittoisuudesta huolimatta. Sosiaalinen asema tai pakonomainen itseluottamus ei ole samaa kuin toipuminen." "Kontrolli oli selviytymistapa, joka piti meidät turvassa ja hengissä toimintahäiriöisissä kodeissamme."
Kävin eilen psykologilla. Hän tahtoi muistuttaa minua, että minulla oli asiat hyvin, ettei varmaan tarvinnut edes pelätä. Mitähän sanoin viimeksi, kun annoin sellaisen kuvan? En halua velloa itsesäälissä, mutta en myöskään aio vähätellä kokemuksiani. Se tunnepakka, mikä lävähti pöytään, antoi mielestäni ihan selkeät kortit, että nyt näitä asioita pitää yrittää tajuta.
Tuo kontrolli iskee minuun, tunnistan sen itsestäni. Se esiintyy minulla haluna kontrolloida ihmissuhteita. Olen vaativa, ehdoton.. Ihan hyvä yrittää vähän höllätä. Aika hankalaa kuitenkin, koska tuo ajatus tuntuu henkilökohtaiselta arvostelulta, uhkalta.
Viime aikoina on yhteisössäni tapahtunut elämän hallitsemattomuutta, jonka edessä on minutkin lyöty polvilleen.
Jumala suokoon meille tyyneyttä
hyväksyä asiat,
joita emme voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa, mitkä voimme
ja viisautta
erottaa nämä toisistaan.
p.s. nyt muuten olen vasta tajunnut, miksi Pullopostia lapsuudesta on sellainen ohjelma, kuin on. Nehän ovat selviytymistarinoita. Heidän kipukohtansa ovat jo paljon lieventyneet. Heidän elämänsä esitetään nyt tyynenä ja hyvänä. Toki. Mutta siitä prosessista, toimintahäiriön typistämisestä, ei ehkä ole kerrottu tarpeeksi. En ainakaan usko, että olen se ainoa AAL-lapsi, joka kipuilee. No en tiiä. Ei nyt tule ajatus mielestä ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti