Tuntuu, että nyt on aikaa fiilistellä kesän tapahtumia. Ne ovat alkaneet kelautua päästä tänne blogiin ja ehkä todellisuuteen. Aiemmin oli vain tapahtumia toisensa perään, katastrofista ja asumispaikasta toiseen. Ei oikein pää ehtinyt mukaan siihen ralliin.
Ja nyt mä olen siellä veden alla, missä teininäkin. Silloin se kesti kaksi viikkoa intensiivisesti (se murrosikä ja vesi). Nyt on keveämmät vedet ja ehdin välillä haukkaamaan happeakin, mutta enimmäkseen painaa päätä upoksiin. On aikaa taas kerran käydä läpi lapsuutta ja aikuisuutta, minua aikuisena ja vanhempana, ja että miksi olen pahinta mitä tiedän: toisinaan olen isäni (en siis ryyppää, mutta se ilmapiiri).
Olen löytänyt hienoja blogeja. Ne nostaa ja kannattelee. Tässä on isäni tarina kuvina (paitsi aivokasvain -> aivohalvaus) http://kuningataralkoholi.sarjakuvablogit.com/2014/05/18/karu-todellisuus/
Aijoo ja kuvat kertoo enemmän kuin tuhkat ja sanat. Ja kissat kyllä osaa tiivistää elämän välillä tosi hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti