Kunnioita isääsi

Minun isäni ei muista kaikkea. Hän on repaleinen, revitty ja hapristunut kangas. Hänestä ei enää koskaan tule eheää. Vaikka terää ja kipinää löytyy, ne syntyvät ennenkaikkea oman heikkouden ja katoavaisuuden peittämiseksi. Herkkyys ja hellyys ovat kadonneet. Halu tulla hyväksytyksi isoisänä ei saa vastakaikua, sillä viinoissaan raivoava pappa on kaikkea muuta kuin syliin kutsuva. Haluaisin, että lapseni voisi saada sen ihanan isoisän, mikä aikanaan oli luvassa.

Mutta nyt kukaan meistä ei halua lähteä katsomaan pappaa. Onko pakko? Minunkaan?