Jos aamiaisena on jokaisena elämän aamuna raksuja ja pussimättöä, niin alkaahan siinä ronskeinkin oravankaulanpurija voida pahoin. Millainen etu siitä syntyykään! Ateria ilmestyy yhtäkkiä uudelleen eteen, höyryävän lämpimänä. Se on pehmeämpi, kosteampi, jotenkin tutumpi. Muutamalla nuolaisulla se on jo liki kadonnut lähtöpaikkaansa. Karhea läikkä parketilla ja muutama ylimääräinen raksu jäävät väijymään ohikulkijan ohutta sukanpohjaa. Kissani antoi ylen ylen hyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti