Hän on kolmas miespuolinen työkaverini, johon luotan. Niiden kaikkien toisten seurassa tunnen itseni kiusaantuneeksi. Paitsi naisten. Heidän kanssaan luottamus ja ystävyys kehittyvät mielestäni normaalisti, joskin hitaanlaisesti, mutta lojaaliksi. Suomalaiseen malliin.
Kävin kerran psykologilla, joka ensimmäisenä tarjosi ongelmiini ratkaisua isäni viinanjuonnista ja opituista malleista. Ettäkö isälläni olisi jotain tekemistä miessuhteideni kanssa! Naurettavaa kyökkipsykologisointia! Hah!
Niin ja oikeassahan se psykologi oli. Eipä sillä, että olisi yhtään helpompi alkaa luottamaan miehiin, vaikka tietääkin, että se on vaan joku kieroutuma, ettei oikein osaa olla.
Onneksi on tiettyjä asioita, jotka pysyvät. Karvaisen pojun aamylläri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti