Marras

On marraskuu. Yläasteen biologian tunneilta muistan, että kuollutta ihoa sanotaan marraskedeksi. Nykyisin, kun netti tietää kaiken parilla klikkauksella, voin muuttaa nämä turhaan mieleen talletetut päänsisäiseksi martaaksi. Niin on isäni tehnyt kaikille muistoilleen.

Hänellä seinäkello oli neljä tuntia edellä. Rannekello kaksi. Mutta onko ajalla mitään väliä, kun elämässä ei ole mitään päämääriä. Ei halua nousta syömään. Kun on pilannut kaiken elämässään, tuhonnut muistonsakin, ei ole menneisyyttä työntämässä eikä tulevaisuutta vetämässä. Kerran kuukaudessa käy tytär perheineen kylässä.

Ja senkin lapsi huutaa, että joko voidaan lähteä. Ne on lahjottu karkilla mukaan. "Kävisitte useammin." Äänestä kuulee, ettei isä ole puhunut päiväkausiin. Puhelimeen tarvitsee PUK-koodin. Kun karkit on syöty, lähdemme. Puiden oksiin on yöllä kasvanut teräväpiikkinen jääturkki. Marraskuu.