Tuon kapean parivuoteen patja pääsi odottamaan pesuaan. Muutama ilta sitten poljin patjaa kylpyhuoneen kaakeleita vasten ja pesin hajut pois. Ajattelin superlonpatjan kuivuvan nipsnaps vain. Mutta tänään patja tuntui yhä käteeni märältä!
Pesin patjan uudestaan. Patjan polkeminen on hauskaa kuin viinirypäleiden polkeminen puuvannassa! Tai no en ole sitä koskaan kokeillut, mutta olen nähnyt, kun sitä tehdään Aku Ankassa. Päätin sulloa patjan kuivuriin. Puntarilla patjan kanssa käydessäni huomasin kyllä, että painoa on kaksinkertaisesti sen, mitä kuivuriin saa laittaa. Mutta kerrankos sitä insinööri raja-arvoissa erehtyy!
Täytyy sanoa, että oli kyllä melkoinen ponnistus työntää patja kuivuriin. Joskus jälkikäteen huomaa herkästi kohdan, jossa teki virhearvion.
Muutaman minuutin kuluttua kammottava haju täytti asunnon. Sain jälkikäteen arvion, että tiivisteet taisivat sulaa, sillä lastia oli liikaa ja rumpu ei päässyt pyörimään suunnitellulla tavalla. Kuivurin pohjalla oli litratolkulla vettä. Patja on litimärkä. Eikä erityisen puhdas.
Ikävää, ettei hajusta voi vieläkään ottaa kuvaa. Kullanmurukarvapalloni sai yhdellä pissalla satojen eurojen tuhot. Vai kuka tässä nyt syttä ja sutta valmistikaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti