No nyt! Nytpä aattelin että kehun itteäni. Kuvittele kolme kirjekuorta. Jep! Nappiin meni. Siinä ovat ne perukirjat, jotka minun on jo yli viikon pitänyt lähettää isäni velkojille. Öisin olen miettinyt tätä hartaasti ja moittinut itseäni, kun en saa asiaa pois päiväjärjestyksestä. Viime yönä päätin, että nämä olivat viimeiset kouraisut ja putoamisen tunteet, nyt saakura sentään.
Ja noin. Kymmenisen puhelua, yksi helppichätti ja kolme kirjekuorta.
Niin pieni homma ihmiselle, niin suuri harppaus henkisesti.
HYVÄ MINÄ!! :D
(tämä siis perustuu siihen, että tiukan paikan tullen voin olla aikuinen itselleni. pitää vähän kädestä ja kehua. että kyllä tämä tästä. ja katsos vain...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti